Rauhallinen aamu?

Eilen illalla ei taas asunnolla netti toiminut, niin ajattelin, ettà tànààn ehdin ihan hyvin làhettàmààn viestin tààltà tòistàkin, kun tyònantaja on messuilla ja me vain pàivystàjàn roolissa tàmà pàivà... No niin rauhallinen aamuhan tàstà tosiaan tuli. Olen jo puhunut 4 eri ihmisen kanssa hàtànumerossa (koska siellà ei ymmàrretà englantia!!) ja vihdoin saanut ambulanssin tilattua. Sitten sama rumba neljàn ambulanssi miehen kanssa, jotka puhuu vain italiaa, no se sentààn sujui paremmin, kun voi kàsillà huitoa ja osoitella... ja nyt vihdoin istun tààllà yksin, tàydessà hiljaisuudessa, ilman tyòkaveria ja oma sydàn jyskyttàà kyllà sellasta vauhtia ettà... Hitto tarvitsen viikonlopun ja unta ja lepoa ja ja ja... Tànààn en tee yhtààn mitààn! Ja anteeksi tàstà viestistà, ei minun tapaistani, mutta pakko jonnekkin avautua, kun juuri tàllà hetkellà tunnen olevani niin yksin (okei sentààn Brian auttaa, mutta hànkin luurin toisessa pààssà). Varmaan poistan tàmàn viestin kun pààsen kotiin... jos netti toimii! Hah!

Niin ja tòissà meillà ei tosiaan ole ààkkòsià! :'''D

Kahvikuppini töissä...

p.s. aion nyt kuitenkin jättää tämän viestin tänne... Päätin jo matkalle lähtiessäni, että tämä blogi tulee olemaan vaan tyttö-hömppää ja ostelua ja siinä sivussa ehkä jotain nähtävyyksiä ;) mutta kuitenkin, etten halua täällä puhua mistään "vakavasta" ja työstä nyt en edes saa kertoa. Blogin piti toimia minun matkapäiväkirjana johon olisi kiva palata myöhemmin muistelemaan ja tarkistamaan, että mikä ravintola se nyt olikaan siellä pikku kujalla santa crocen alueella. Mutta eihän se elämä missään, edes toscanan auringon alla, ole vain ostelua ja gelatoa (paitsi jos tiedän sellaisen paikan niin kerro ihmeessä!) joten ehkä tämä viesti saa jäädä tänne blogiin ainoana "todellisuuden" pilkahduksena :) Toivon todella, että ainoana ja kaikki tästä selviää ja rauhoittuu... Hengen hätää ei kenelläkään ole!