Pikku juttuja...

Kulunut viikko perjantaista lähtien on ollut yhtä mylläystä töissä (ja valitettavasti myös henk.koht. elämässä) ja olen ollut kaikesta tästä jotenkin niin väsynyt, tai ehkä uupunut on parempi sana, että en ole jaksanut tehdä yhtään mitään! En ole edes käynyt kertaakaan Gillillä kahvilla! Täytyy viimeistään viikonloppuna ryhdistäytyä, ettei minun tarjoilija ihan huolestu! :) 

Kun en ole jaksanut tehdä mitään tai käydä missään, niin eipä luonnollisesti ole ollut tännekkään mitään raportoitavaa, mutta koitan nyt pitää matkapäiväkirjaa yllä kirjoittamalla tämän viikon pikku jutuista.

Aloitetaan vaikka niinkin mielenkiintoisesta aiheesta, kun kulmakarvat :D Minulla on luonnostaa todella tummat ja tuuheat kulmat, eikä minulle ole ikinä suomessa tullut mieleenkään värjätä niitä tai vahvistaa niitä piirtämällä. Kulmat ovat saaneet olla niin kun ne on ja ne ovat kelvanneet minulle hyvin ja sehän riittää! No ilmeisesti kaksi kuukautta italiassa asumista on tehnyt tehtävänsä, sillä sain viime sunnuntaina päähäni mainion ajatuksen, että eihän minun kulmat oikeastaan edes ole niiin tummat ja tuuheat! :''D Ja ennen kun kukaan siellä säikähtää ja kauhistuu, niin ei hätää, mitään dramaattista en ole mennyt tekemään! (Niin kuin rakas mökkinaapurimme, joka tatuoi kulmansa pariisin matkalla! Hui! :D) Aloitin siis kokeiluni ihan vaan keskiruskeaa mattaluomiväriä (naked-paletin Buck-sävy) lisäämällä kulmien alueelle, niin että niistä tulee hieman tummemmat (ja kovasti muka sulaudun joukkoon ja näytän italialaiselta..? Not!) 

Koska lopputulos miellytti minua, niin rohkenin kokeilla samaa uudestaan maanantai aamuna ja lähteä ihan ihmisten ilmoille kulmat meikattuna. Sain kuulla siltä työmatkan varrella olevalta "romu pihan"-papalta, jonka kanssa joka aamu buongiornot vaihdetaan, että olin aivan kuin nuori Sophia Loren sinä kauniina syysaamuna! Olin niin otettu ❤ Ei olisi papparainen paljon kauniimmin voinut juuri minua/minun tyylistä kehua ja tästä rohkaistuneena olenkin lisännyt kulmien sutimisen joka aamuiseen rutiiniin. Katsotaan tunnenko tarvetta lopettaa uuden tavan sitten kun palaan suomeen, haha :D

Koska en jaksa ja halua, nyt tästä after work-lookistani ottaa teille kuvaa, niin saatte ihastella kauniin ja upean Sophia Lorenin kuvia!

Seuraavana päivänä, tiistaina ulkona paistoi aurinko taas niin kuumasti (30°c auringossa!), että... minä menin ja ostin villasukat! :D Tai villa&cashmere-sekoite sukat ja vieläpä miesten puolelta, kun naisille oli tarjolla vain ohuita sukkia. Ja tähän on ihan oikea syy, joka ei ole se, että haaveilen niistä syksy/villapaita-keleistä, vaan se että töissä on todella kylmät laattalattiat ja minä tykkään käyttää mielummin villasukkia kun foccacioita (pyöreät tohvelit)! No ne sukat on ollut niin mukavat ja pehmoiset ja lämpimät (ja ja ja), että olen käyttänyt niitä joka päivä ja myös täällä kotona ja nyt haaveilenkin ostavani toiset. Ostin harmaat, mutta siellä oli samoja sukkia myös kauniin navy-sinisinä ja sinaapinkeltaisina... burgundin punaiset olisi kivat... 

Sitten seuraava aihe, joka on Cantuccini-keksit. Olen ihan addiktoitunut niihin ja aamu espresso ei ole enään mitään ilman cantuccinia. Cantuccinit on perinteisiä toscanalaisia mantelikeksejä ja niiden kuuluu olla todella kovia, korppumaisia, koska niitä dipataan espressoon (ja kuulemma myös punaviiniin!). Ja ne on niin hyviä! :D Varsinkin tuon minun lähi leipomon/pasticcerian, Forno Becaglin, Cantuccinit. Olen kokeillut myös kahta kaupasta saatavaa merkkiä, jotka on kyllä halvempia, muttei yhtään niin hyviä! Opetin vanhemmillekkin heidän täällä ollessaan, että tuolta ostetaan sitten Cantuccinit, mutta se heidän ostama pussi loppui jo viime viikolla enkä ole laiskuuttani ja uupumustani jaksanut käydä ostamassa uutta pussia... ja kyllä on harmittanut joka aamu! 

Sitten se pienen pieni leipomopuoti on yleensä vielä niin täynnä, kun tulen töistä, että haluan vain kotiin enkä jäädä jonottamaan sinne.. Tänään päätin jo bussimatkalla ryhdistäytyä ja hakea pussin keksejä ja kuinka ollakkaan leipomossa ei ollut yhtään asiakasta, kun pääsin sinne! Sain keksini ostettua ja sitten äkkiä kotiin ja espressoa keittämään, vaikka en yleensä iltaisin enään keitä, mutta pitihän sitä nyt keksin kaveriksi! Ja oi oi, on aina vaan yhtä hyvää! Näitä täytyy ehdottamasti koittaa sulloa mukaan matkalaukkuun, ettei ihan heti firenze ikävä yllätä :) 

Niin ja tuolta samasta leipomosta saa parasta leipää mitä koko Firenzestä on löytynyt, tummaa patonkia joka on mukavan pähkinäisen makuista. Yleensähän täällä on leivissä yhtä paljon makua, kuin suolaa, eli ei yhtään! Ja myös suosikkini Torta della Nonna on heidän leipomana ehdottomasti kokeilemisen arvoinen :)

Ei kai sitten muuta pientä kerrottavaa... Ei kun ai niin! Sain tänään aikamoisen työpäivän (ja viikon) kunniaksi työnantajaltani suklaalevyn ja hänen suosikki elokuviaan lainaan... hmm, minusta tuntuu, että minua koitetaan lahjoa! Haha :D Ei se mitään, ihan mukavaa, aionkin nyt heti aloittaa katsomaan ensimmäistä, otta muutaman Cantuccinin, laittaa villasukat jalkaan ja... no kulmat on ja pysyy päässä :D 

Rentouttavaa torstai-iltaa kaikille teillekkin! Ajatelkaa, enään yksi päivä ja sitten on viikonloppu! :)

Sophia Lorenin kuvat: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8