OH NO!

Ei mitään hätää (äiti :) ), täällä on kaikki hyvin, otsikko tahtoo vain kertoa, että täällä on PALJON ihania kauppoja! Ja ruudun tällä puolen istuu nyt yksi uuden la Rinascente membercardin omistava henkilö :D Ja pitihän sitä korttia sitten heti päästä käyttämään!

Pikku ostokset asuntoni suosikki tuolilla. Ei se ole niin justiinsa noiden antiikkihuonekalujen verhoilujen kanssa, vanhat on vielä ihan hyvät ;) Toinen pussi on Gucci Museo:sta, kerron siitä varmaan myöhemmin lisää.

Päivän gelato-annos syötiin Piazza della Signorian reunalla olevassa Rivoiressa. Olipa jännä istua siinä ja muistella että viimeksi siellä kahviteltiin vuonna 2005... Ehdin muuten harmikseni maistella tuota annosta ennen kun muistin napata kuvan, että se oli vielä grandempi!

Parasta tänään oli kuitenkin, kun aamukävelyllä eksyin yhden miestenjalkineiden valmistajan (ja henkilökohtaisen idolini) liikkeeseen. Liikkeen nimikyltti oli niin huomaamaton, että tajusin vasta sisällä liikkeessä lukiessani kengän sisäpohjasta herran nimen, että mihin aarteeseen olinkaan törmännyt. Paikalla oli tänään, sunnuntaina, vanha rouva ja japanilainen nuori nainen, jonka kanssa puhuin sitten pidempäänkin (englantia, italiaa ja vähän japaniakin sekaisin!), ja sain kuulla, että itse maestro olisi paikalla työhuoneella huomenna. Ja kuten karjalaisella mummillani oli tapana sanoa "kiel muan shatshii" (vapaasti käännettynä, asioista selviää puhumalla), niin taisin onnistua puhumaan itseni tapaamaan maestroa huomenna hänen työhuoneelleen!? 

Mieletöntä! Tämä oli ehkä tärkein paikka minkä halusin työharjoitteluni ulkopuolella nähdä ja nyt se jo tapahtui ilman, että edes etsin koko paikkaa! Ja jos pääsen vielä oikeasti tapaamaan maestroa ja näkemään kuinka he tekevät täällä miesten mittatilauskenkiä (!) käsin (!!) kasviparkitustanahasta (!!!), niin se on ihan unelmien täyttymys! En tiedä onko tämä kenellekkään muulle iso juttu, mutta minulle on! Juuri sitä mitä haluaisin "tehdä isona". Ja nyt olisi mahdollisuus nähdä se todellisuus, että joku oikeasti elää tällä ja on elänyt jo vuodesta 1953. Ja se käsityötaidon määrä! Ja ne kenkien viimeistelyt! Opinkohan minäkin joskus... ehkä 50 vuoden päästä :)

Jossittelen tässä nyt vielä, enkä uskalla kaikkea kertoa, koska en voi käsittää, että voin todella päästä työhuoneelle käymään tuosta noin vain. Ajattelen, että ehkä ymmärsin jotenkin väärin, kun puhuttiin niin montaa kieltä yhtä aikaa, että ei saa vielä toivoa liikoja, mutta kyllä huomenna sinne päin talsiessa voi olla odotukset aika korkealla! Niin ja se liike ja työhuone ovat molemmat ihan kävelymatkan päässä asunnoltani! Jos pääsen sinne sisään, niin sittenhän olen siellä joka päivä niiden riesana kyselemässä! :''D

Täytyy nyt katsoa kuinka tässä käy, mutta jos onnistaa niin huomenna on luvassa kenkä-postausta!

Ai niin, työt ei alakkaan vielä huomenna, työnantaja onkin palaverissa Lontoossa, mutta tiistaina aloitetaan. Miten sopivasti sattui tuokin palaveri minun huomista erikoisohjelmaa ajatellen! 

P.S. haha, huomaa mistä oikeasti innostuin! Enemmän tekstiä miesten kengistä, kuin ostoksista! Olenkohan tulossa kipeäksi? Tai ehkä se on vain minua :)