Töitä on sen verran, että päätettiin säästää aikaa ja tehdä salaattilounas studiolla (ja syötiin ihanasti parvekkeella, varjon alla, 28°C asteessa!). Ostettiin jo eilen ainekset Coopista ja tälläistä siitä tuli.
Herkullinen tomaatti focaccia oli Coopin valmisruokatiskeiltä, jotka on muuten tosi hyvät ja kattavat. Tiskien takana on iso keittiö, jossa pizzoja, pastoja ja kakkuja tehdään, ainakin koko aamupäivän. Iltaisin, noin kahdeksan aikaan, kaikki valmistuotteet menevät aleen ja katoavat kuulemma hetkessä (itse olen käynyt vaan töiden jälkeen neljän viiden välillä).
Coopissa on myös erilaisia itsepalvelu vaihtoehtoja. Voit ottaa kauppaan sisään mennessä mukaasi sellaisen "mokkulan", jolla luet kaikkien ostamiesi tuotteiden viivakoodin jo kaupassa ja sitten kassalla annat (ymmärtääkseni) vain mokkulan kassatädille.
Toinen vaihtoehto, jota olen itsekkin harjoitellut, on itsepalvelukassat alle 15 tuotetta ostaville. Periaatteessa se toimii, niin kuin suomessa esim. ikeassa, että luet itse viivakoodit, valitset otatko kauppakasseja, valitset maksutavan, maksat ja ulos pääset näyttämällä portin viivakoodilukijaan kuittisi viivakoodia. Unohdan aina tuon viimeisen vaiheen ja sullon kuitin jo lompakkoon ja laukkuun, ennen kuin muistan, että ulos ei pääsekkään ilman sitä :)
Ja eilen siinä tuotteiden piippausvaiheessa tapahtui jotain kummallista ja laite käski tarkistamaan tuotteiden (luumuja) painon ja odottamaan henkilökuntaa. No minä sitten kiltisti odotin ja kun täti tuli vihdoin paikalle, niin hän vain ohitti sen käskyn käden huitaisulla ja tokaisi "nessun problema". Että ei se kai ole niin justiinsa vaikka olisin punninnut 3 luumua ja laittanut sitten vielä yhden pussiin? :D
Töiden jälkeen kävin tapaamassa vanhoja tuttujamme heidän hotellillaan. Oli aika jännä nähdä 5-6 vuoden jälkeen :D ja kyllä siellä sitten halattiin ja vaihdettiin poskisuudelmia ja hoettiin bella, bella e molto carine. Perheen äiti on niin ihana, täytyy vaan opetella kauheasti lisää italiaa, että voi puhua enemmän. Mutta hyvin se meni italiaksi ja elekielelläkin :D hän puhui minulle vielä oikein lentamente, että pysyin mukana :) Ja sinnekkin minut kutsuttiin käymään uudelleen.
Sieltä kävelin sitten asunnolle päin kivan näköisissä pikku putiikeissa poiketen ja matkalla minut heitettiin sisään yhteen kahvilaa. Olin kyllä varmasti aika helppo sisään heitettävä, koska olin jo katsonut sitä kahvilaa ja ajatellut, että kun on aikaa niin poikkean tuossa. No nyt sattui olemaan aikaa, todella kaunis sää ja kahvin nälkäkin vielä.
Kahvilan nimi on Gilli ja se on perustettu jo 1733-luvulla! Ehdottomasti vierailemisen arvoinen, todella näyttävä ja tunnelmallinen sisältä ihanine suklaakonvehti-, karkki- ja kakkutiskeineen.
Oli muuten ehkä kaupungin kallein espresso, mutta täysin sen arvoinen :D Istuin ulkona lämpimässä (kuumassa!), mutta katoksen alta tuli viilentävää "sumua". Super keksintö, ihanaa! Siinä kelpasi istua kauemminkin ja tarkkailla ohi kulkevia ihmisiä (ja heidän kenkiään).
Palvelu oli myös sitä mitä tuollaiselta paikalta voi odottaa. Kakkulista oli niin pitkä, etten osannut päättä, joten otin tarjoilijapojan suosituksesta jonkun millefoglien (niitäkin oli muistaakseni kolmea erilaista). Nimen voisi kai vapaasti suomentaa tuhat kerrosta (lehteä?) ja se on kuulemma perinteinen italialainen hääkakku... Minulle ihan uusi tuttavuus, mutta oli aika namia :D Varsinkin se pehmeä vaahto kerrosten välillä! Tarjoilijakin kävi kesken kakun maistelun kysymässä, että kelpaako neidille varmasti :D
Gillillä on muuten hyvät nettisivut, täällä, jossa voi käydä katsomassa tunnelmakuvia ja harrastamassa nojatuolimatkailua :)
Ehkä minulle ei tulekkaan niin kova ikävä Cafe Esplanadia ja Strindbergiä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti