Back in Business!

Netti toimii! Aiankin nyt taas hetkellisesti! Jee! Onpa kivaa! Lähettää sähköpostia, kurkata säätietoja ja tietenkin googlata! Haha! Olen ehdottomasti tietokone-addikti! :)

Ja mikä ehkä vielä kivempaa, jos vaan suinkin mahdollista, niin viime yön kylmyyden jälkeen valitin uudestaan lämmityksesta ja äsken täällä kävi kaksi putkimiestä sotkemassa ja lopulta syy olikin niin yksinkertainen, kun että yksi vipu oli sivuasennossa, eikä yläasennossa! Nyt patterit hohkaa lämpöä ja ehkä tämä asuntokin tästä kohta lämpiää! Peukut pystyyn!

Huom huom!

Pika postaus tààltà tòistà! Minulla kaikki hyvin, mutta asunnossa ei! Netti ei ole toiminut kahteen pàivààn ollenkaan, ei siis sekuntiakaan, joten pahoittelut, olen pààssyt lukemaan ja vastailemaan sàhkòpostiin ja kommentteihin vain tààltà tòistà. Toinen juttu on, ettà siellà asunnolla on oikeasti ollut ihan tòrkeàn kylmà nàmà samat viimeiset kaksi pàivàà. Pelastukseni on ollut valtava untuvatàkki (paras ystàvàni ❤). No laitoin nàistà viestià vuokraemànnàlle, niin làmmitys menee kuulemma tànààn pààlle ja on pààllà joka pàivà 8 tuntia... ihme pihistelyà, en sitten tiedà onko ihan normaali kàytàntò tààllà, mutta ihan sama, kunhan siellà on edes jonkun aikaa làmmintà, niin lopun ajan voin lymytà tàkin alla :'D

Tai sitten muutan Gillille làmpimààn! Jee!

Siità nettiyhteydestà en tiedà, koska alkaa taas pelittàà... tai siis sehàn ei ole ikinà toiminut hyvin. Se joko toimii huonosti tai ei toimi ollenkaan... Eli siis àiti, jos et kuule minusta pariin pàivààn tai en vastaa sàhkòpostiin, niin ennen kun huolestut, niin laita tekstiviestià :D Ja Outi kanssa, jos on jotain mistà pitàisi vielà sopia ennen kun saavutte tànne, niin sàhkòpostia tàmàn pàivàn aikana tai tekstiviestià :) Minulla on siis huomenna ylitòiden takia myònnetty vapaapàivà (kun tyònantajani aikoo myllàtà toimiston ihan sekaisin? Puheli jostain uusista kirjahyllyistà yms. :D ). Torstaina tààllà vietetààn Ognisantia, eli vàhàn niin kuin paikallista Halloweenia, joten se on pyhàpàivà ja vapaa minullakin. Ja sitten koska ollaan italiassa, niin kukaanhan ei tule myòskààn perjantaina tòihin jos torstai on ollut vapaa! Minua varoiteltiin jo, ettà voi olla ettà bussit ja ratikka ei kulje, tai kulkee silloin kun jotain kuskia huvittaa ajella... ettà niin meillà hoidetaan asiat tààllà :'D

Jos se netti ei ala toimimaan, niin menen sitten joku pàivà vaikka Guccille katsomaan sàhkòpostit ja ehkà laittamaan jotain viestià tànnekkin! Guccista puheen ollen, oi voi, tarvitsisin talvikengàt (totesin tànààn aamulla kun varpaat jààtyi balleriinoissa) ja siellà Guccilla olisi aika tàydelliset ratsastussaapasmalliset talvisaappaat ❤... 

Ja Sitten uusi iiiso kaulahuivikin olisi kiva... ja ehkà joku kaunis talvitakki... ja ja ja :D

Monta päivää jouluun on...!

Mutta ei kuitenkaan enään niin montaa, kun olin kuvitellut! Tällä ei todellakaan tajua joulun (ja kotiin lähdön :( ) lähestymistä, kun ei ole samanlaisia vuodenajan vaihteluita, kun suomessa. No nyt kun olen tajunnut ettei tässä ole enää montaa viikonloppua jäljellä, niin päätin, että tulias/joululahjojen ostelu on aloitettava heti! Voi miten kurjaa! :D

Tänään vierähti monta tuntia kaupungilla kauppoja kierrellessä ja laRinascenten jouluosastolla. Se muistutti Stockmannin argoshallin jouluosastoa, mutta minun mielessäni mikään ei päihitä Stockkan jouluosastoa! Ja niitä kaikkia kimaltelevia joulukuusenkoristeita... Muistan vieläkin karvaasti sen kuinka viime jouluna kaikki jättikokoiset vaaleanpunaiset glitter joulukuusenpallot oli loppuunmyyty, ennen kuin ehdin Stockkalle :( Taitaa pallot mennä sivu suun tänäkin vuonna, jos siellä edes niitä samoja on uudestaan, mutta Stockan jouluosastolle on heti päästävä, kun palaan! Naurettiin jo Katrin kanssa, että oikeastaan minun pitäisi varmaan muuttaa sinne Stockkalle, ainakin kuukaudeksi, kun palaan, että toivun vieroitusoireista :D

Mutta nyt harhauduin jo täysin aiheesta nimittäin siitä joululahjojen ostosta täältä! Katrille ja Emmalle löysin pikku lahjat jo tänään. Niille tytöille nyt vaan on niin helppo ostaa lahjoja :D Ja olisin löytänyt vaikka kuinka monta, mutta tällä hetkellä suurin rajoitus on se, että minun pitäisi päästä täältä kotiinkin yhden matkalaukun voimin joka saa painaa vain 23kg... Mahdotonta, sanon jo nyt, mutta yritetään! Löysin Mirkallekkin kauniin jutun, mutten sitten rohjennut juurikin näiden pakkaushommien takia sitä ostaa, koska se oli särkyvää :( Mutta katsellaan, onhan minulla vielä aikaa kuitenkin seitsemän viikonloppua. Äidinkin lahjaa olen koittanut katsoa monesta paikkaa, mutta aina ne on vähän vääränlaisia (minusta :D) tai sitten kun katson, että hei tuossa olisi täydelliset, niin niillä on hintaa 200-600€!

Itsellenikin olisin kovasti taas löytänyt kaikenlaista :D mutta onnistuin tällä kertaa hillitsemään itseni... melkein :D 

Huomasin yhdessä vaiheessa, että osa kaupoista alkaa jo sulkeutumaan ja että itseasiassa minullahan on aika nälkä. Kelloa katsottuani huomasin sen olevan jo melkein kahdeksan! Päätin, että saa Gilli ja leivoskahvit jäädä johonkin toiseen päivään, että nyt on jo korkea aika mennä kotiin laittamaan ruokaa. Kotiin päin kävellessä näin kuitenkin yhden pienen sukka- ja alusvaatekaupan ikkunassa kauniit pitkät sukat ja ehdin vielä viimeisenä asiakkaana sisään. Oi että se oli herttainen pikku putiikki ja sitä piti hyvin herttainen vanhempi pariskunta! Liike oli lattiasta kattoon ja seinästä seinään täynnä hyllyjä, jotka oli täynnä pieniä laatikoita. Sitten sinun piti osata kertoa (italiaksi tietenkin ;) ) mitä haluat ja tämä pariskunta tiesi tasan missä laatikossa se tuote sijaitsi. No enhän minä ollut ymmärtänyt, että kauppa toimii näin, niin me mentiin sitten yhdessä kaupan rouvan kanssa katsomaan näyteikkunasta mitkä sukat halusin ja sitten hän näytti, että sukkien vieressä oli lappu joka kertoi sukkien nimen olevan parisienne. Sitten mentiin takaisin liikkeeseen ja kerrottiin herralle, että parisienne sukat ja herra veti heti hyllystä kaksi laatikkoa, jossa toisessa oli sitä sukkamallia vaaleanharmaana ja toisessa tummanharmaana. Päädyin lopulta vaaleanharmaaseen, jollaisena sukka oli myös näyteikkunassa, mutta nyt kun olen täällä kotona näitä sovitellut, niin voipa olla että menen ostamaan myös ne tummemmanharmaat! Viehattävä kauppa ja ihanat omistajat!

Ihanat palmikkosukat ja kauniit kiiltävät kumpparini, jotka oli taas tänään kovasti käytössä!

p.s. Ai niin, Katri!! Kun löysin niin monta sopivaa lahjaa, niin ostin toisenkin, joka on sitten tuparilahja! Että olis nyt parempi teidän sydänkäpysten sitten muuttaa! Ja pitää tuparit! Ja tehdä ainakin 30 litraa boolia! :D

p.p.s. Niin! Ja minulla on huomenna sitten treffit Gucci-myyjän kanssa! Ainakin sen myyjän mielestä! Kävelin Guccin ohi matkalla kotiin, niin herra ryntäsi ulos liikkeestä ja juoksi perään kertomaan, että odottaa minua huomenna siellä Guccilla... taidampa nukkua piiiitkään ja siivota! :D

Ne ihanat karvaiset ystävät ❤

Eli siis koirat! :D Minulle tuli Ninan kommentista ( Pikku juttuja-postaukseen ) mieleen yksi kuva, jonka olen tallentanut koneelleni syys inspiraatio-kansioon. Juu-u minulla on tuollaisia inspiraatio kansioita koneella, lähinnä muotia ja sisustusta varten, joihin sitten keräilen minua miellyttäviä kuvia (ja joskus myös lehtijuttuja). Kuvat ei ole suinkaan pelkästään muotikuvia vaan myös tunnelmakuvia tai kuvia joissa vaan sattuu olemaan ne oikeat värit... tai ihana koira tai hevonen! Haha! :D  

No tämä ensimmäinen kuva tuli heti mieleen, kun Nina kertoi että Igorkin aina kovasti haluaa oman osansa cantuccini-keksistä :)

Laitan tähän toisen kuvan kaveriksi, joka on myös sieltä syksy-kansiosta. Myönnän, että ensiksi pysähdyin tähän kuvaan vain koska siinä on pikku-Boogien sukulaisia! Mutta näistä kahdesta kuvasta voi jo hyvin päätellä kansion muiden kuvien tunnelmaa ja värimaailmaa. Tälläisen syksyn ja talven kun saisin ❤

 

p.s. tätä kirjoittaessa nautin aamu espressosta ja cantuccinistä! ;)

Ensimmäinen kuva valokuvaaja David Fullerin blogista.

Toinen kuva täältä.

Se pieni/suuri ero

Niin, ne kulmat...

On minullakin huvit! :D

Sitten vielà joka tyòpàivàn voima-biisi! Tàmà soi meillà melkein joka pàivà ja joskus useammankin kerran! Ja nyt perjantain ja kohta alkavan viikonlopun (!) kunniaksi jaan sen teidàn kanssa :)

Myòs video on katsomisen arvoinen.

ààkkòset = olen tòissà :D

Pikku juttuja...

Kulunut viikko perjantaista lähtien on ollut yhtä mylläystä töissä (ja valitettavasti myös henk.koht. elämässä) ja olen ollut kaikesta tästä jotenkin niin väsynyt, tai ehkä uupunut on parempi sana, että en ole jaksanut tehdä yhtään mitään! En ole edes käynyt kertaakaan Gillillä kahvilla! Täytyy viimeistään viikonloppuna ryhdistäytyä, ettei minun tarjoilija ihan huolestu! :) 

Kun en ole jaksanut tehdä mitään tai käydä missään, niin eipä luonnollisesti ole ollut tännekkään mitään raportoitavaa, mutta koitan nyt pitää matkapäiväkirjaa yllä kirjoittamalla tämän viikon pikku jutuista.

Aloitetaan vaikka niinkin mielenkiintoisesta aiheesta, kun kulmakarvat :D Minulla on luonnostaa todella tummat ja tuuheat kulmat, eikä minulle ole ikinä suomessa tullut mieleenkään värjätä niitä tai vahvistaa niitä piirtämällä. Kulmat ovat saaneet olla niin kun ne on ja ne ovat kelvanneet minulle hyvin ja sehän riittää! No ilmeisesti kaksi kuukautta italiassa asumista on tehnyt tehtävänsä, sillä sain viime sunnuntaina päähäni mainion ajatuksen, että eihän minun kulmat oikeastaan edes ole niiin tummat ja tuuheat! :''D Ja ennen kun kukaan siellä säikähtää ja kauhistuu, niin ei hätää, mitään dramaattista en ole mennyt tekemään! (Niin kuin rakas mökkinaapurimme, joka tatuoi kulmansa pariisin matkalla! Hui! :D) Aloitin siis kokeiluni ihan vaan keskiruskeaa mattaluomiväriä (naked-paletin Buck-sävy) lisäämällä kulmien alueelle, niin että niistä tulee hieman tummemmat (ja kovasti muka sulaudun joukkoon ja näytän italialaiselta..? Not!) 

Koska lopputulos miellytti minua, niin rohkenin kokeilla samaa uudestaan maanantai aamuna ja lähteä ihan ihmisten ilmoille kulmat meikattuna. Sain kuulla siltä työmatkan varrella olevalta "romu pihan"-papalta, jonka kanssa joka aamu buongiornot vaihdetaan, että olin aivan kuin nuori Sophia Loren sinä kauniina syysaamuna! Olin niin otettu ❤ Ei olisi papparainen paljon kauniimmin voinut juuri minua/minun tyylistä kehua ja tästä rohkaistuneena olenkin lisännyt kulmien sutimisen joka aamuiseen rutiiniin. Katsotaan tunnenko tarvetta lopettaa uuden tavan sitten kun palaan suomeen, haha :D

Koska en jaksa ja halua, nyt tästä after work-lookistani ottaa teille kuvaa, niin saatte ihastella kauniin ja upean Sophia Lorenin kuvia!

Seuraavana päivänä, tiistaina ulkona paistoi aurinko taas niin kuumasti (30°c auringossa!), että... minä menin ja ostin villasukat! :D Tai villa&cashmere-sekoite sukat ja vieläpä miesten puolelta, kun naisille oli tarjolla vain ohuita sukkia. Ja tähän on ihan oikea syy, joka ei ole se, että haaveilen niistä syksy/villapaita-keleistä, vaan se että töissä on todella kylmät laattalattiat ja minä tykkään käyttää mielummin villasukkia kun foccacioita (pyöreät tohvelit)! No ne sukat on ollut niin mukavat ja pehmoiset ja lämpimät (ja ja ja), että olen käyttänyt niitä joka päivä ja myös täällä kotona ja nyt haaveilenkin ostavani toiset. Ostin harmaat, mutta siellä oli samoja sukkia myös kauniin navy-sinisinä ja sinaapinkeltaisina... burgundin punaiset olisi kivat... 

Sitten seuraava aihe, joka on Cantuccini-keksit. Olen ihan addiktoitunut niihin ja aamu espresso ei ole enään mitään ilman cantuccinia. Cantuccinit on perinteisiä toscanalaisia mantelikeksejä ja niiden kuuluu olla todella kovia, korppumaisia, koska niitä dipataan espressoon (ja kuulemma myös punaviiniin!). Ja ne on niin hyviä! :D Varsinkin tuon minun lähi leipomon/pasticcerian, Forno Becaglin, Cantuccinit. Olen kokeillut myös kahta kaupasta saatavaa merkkiä, jotka on kyllä halvempia, muttei yhtään niin hyviä! Opetin vanhemmillekkin heidän täällä ollessaan, että tuolta ostetaan sitten Cantuccinit, mutta se heidän ostama pussi loppui jo viime viikolla enkä ole laiskuuttani ja uupumustani jaksanut käydä ostamassa uutta pussia... ja kyllä on harmittanut joka aamu! 

Sitten se pienen pieni leipomopuoti on yleensä vielä niin täynnä, kun tulen töistä, että haluan vain kotiin enkä jäädä jonottamaan sinne.. Tänään päätin jo bussimatkalla ryhdistäytyä ja hakea pussin keksejä ja kuinka ollakkaan leipomossa ei ollut yhtään asiakasta, kun pääsin sinne! Sain keksini ostettua ja sitten äkkiä kotiin ja espressoa keittämään, vaikka en yleensä iltaisin enään keitä, mutta pitihän sitä nyt keksin kaveriksi! Ja oi oi, on aina vaan yhtä hyvää! Näitä täytyy ehdottamasti koittaa sulloa mukaan matkalaukkuun, ettei ihan heti firenze ikävä yllätä :) 

Niin ja tuolta samasta leipomosta saa parasta leipää mitä koko Firenzestä on löytynyt, tummaa patonkia joka on mukavan pähkinäisen makuista. Yleensähän täällä on leivissä yhtä paljon makua, kuin suolaa, eli ei yhtään! Ja myös suosikkini Torta della Nonna on heidän leipomana ehdottomasti kokeilemisen arvoinen :)

Ei kai sitten muuta pientä kerrottavaa... Ei kun ai niin! Sain tänään aikamoisen työpäivän (ja viikon) kunniaksi työnantajaltani suklaalevyn ja hänen suosikki elokuviaan lainaan... hmm, minusta tuntuu, että minua koitetaan lahjoa! Haha :D Ei se mitään, ihan mukavaa, aionkin nyt heti aloittaa katsomaan ensimmäistä, otta muutaman Cantuccinin, laittaa villasukat jalkaan ja... no kulmat on ja pysyy päässä :D 

Rentouttavaa torstai-iltaa kaikille teillekkin! Ajatelkaa, enään yksi päivä ja sitten on viikonloppu! :)

Sophia Lorenin kuvat: 1, 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8

Brad Pitt... ja vähän muuta sunnuntai hömppää

Niin... Brad Pittistä täällä on ohi mennen kuullut monen puhuvan tällä viikolla ja mainittiimpa se tiistain trendiluennollakin. Ei tämä minusta nyt niin ihmeellinen juttu ole, että siitä näin kauan pitäisi jauhaa, mutta tunnetusti italialaisilla on tapana jauhaa samoista asioista kauan! En edes aio aloittaa puhumaan italian tv:n keskustelu ohjelmista... menee usein yli hilseen minulla :''D Mutta koska tämä on matkapäiväkirjani ja haluan muistaa myös tälläisiä hassuja juttuja täältä, niin linkitän nämä paljon puhutut Chanelin videot tännekkin.

Kai näistä on puhuttu suomessakin? Ollut varmaan iltalehdessä tai jossain?

Sitten muita höpinöitä. Sain juuri äsken viehättävän sähköpostin Super Saveriltä, mistä siis ostin lentolippuni takaisin suomeen. Katsokaa nyt näitä!

Kyllä, olen tulossa matkalle kohteeseen Helsinki ja juu mielellään asustelisin matkani ajan kävelymatkan päässä kohteesta Stockmannin tavaratalo! Haha, ihanaa :''D

Juu, eipä miulla kai mitään oikeeta asiaa ollut :) Tänään piti siivota ja aloitinkin ahkerasti aamulla laittamalla heti pyykit pyörimään ja... no sen jälkeen olen piirrellyt :D Oi oi, siivoan sitten kun aurinko laskee, niin en näe kaikkia pölypalleroisia! 

Sensuuri iski piirrustuksen kenkiin, koska tämä liittyy aikaisempaan inspiraatio postaukseen ja tästä voi ehkä joskus vielä tullakkin jotain... Koskaan ei tiedä :) 

Fiera di Firenze

Alkuperäinen suunnitelma oli rynnätä heti tänään aamulla Fiera di Firenze tapahtuman Shop and the City päivään ja olla suunnilleen jo kolkuttelemassa Fortezza da Basson ovia, kun ne kymmeneltä aukeaa. Ei mennyt kuitenkaan ihan niin kuin strömsössä ja nukuin siihen kymmeneen! Päätin kyllä jo eilen illalla että minähän en eilisen jälkeen laita herätyskelloa soimaan lauantaina ja nukun niin kauan kun nukuttaa (osa kiitos myös isälle joka ei antanut viime viikonloppuna nukkua vaan hoputti ylös nähtävyyksiä katselemaan! Niiin!) Ja hyvä että nukuin, koska itse tapahtuma oli todella pettymys, odotin jotain scandicci fieran tapaista, mutta myyjiä oli paljon vähemmän ja suuri osa oli huonekaluja. Antikvariaatti puoli oli hyvä, mutten rohjennut ostaa yhtään isoa kirjaa matkalaukun ylipainon pelossa... Ai niin! En vissiin eilen muistanut kirjoittaa, mutta aamun tapahtumien jälkeen tuntui yhtäkkiä aika tärkeältä ostaa paluulippu suomeen ja sen myös tein! Olen siis tulossa jouluksi kotiin, enää ei tarvitse äidin murehtia, että jääköhän se tyttö nyt sinne :)

Lähdin ehkä fiera di firenzestä tyhjin käsin, mutta kun kerran olin jo kaupungilla, niin voihan sitä muutamassa pakollisessa kaupassa pyörähtää? Juu juu, tärkeitä hankintoja taas tein :D Sephorassa kävin  kanta-asiakaskorttiani vinguttelemassa juuri näiden tärkeiden ostosten merkeissä. Naked-luomiväripaletin mukana tuli testeri saman merkin (urban decayn) luomien pohjustusvoidetta, joka on pitänyt moitteettomasti täällä kuumassa (tänään on taas 25°c!! Mihin ne minun villapaita kelit taas katosi?) joten kun pieni testeri pullo tänään aamulla näytti loppumisen merkkejä, niin päätin kävellä sephoran kautta. Tosi ilkeitä nuo testerit muuten! Niin kun muistaakseni kerroin jo Milano postauksessa, sain siellä ystävälliseltä myyjältä sephoran oman merkin meikkivoide testereitä, että voin kokeilla mikä olisi minulle sopivin sävy. Koska suomesta tuotu meikkivoiteeni alkaa myös olla lopussa, niin kokeilin tänään aamulla niitä testereitä ja vaalein sävyhän se minulle oli paras. Kaupasta löytyi vielä yksi sävy vaaleampi ja nappasin sen samalla mukaan ettei tarvitse sitten koko aika siellä ravata... Hah! Ihan kun minusta ei olisi vaan mukavaa ravata siellä ja katsella tarvitsisinko välttämättä baby pinkkiä kynsilakkaa tai kookoksen tuoksuista kylpysaippuaa... :) Niin ja testereistä puheen ollen sain silloin milanosta myös Lancômen Visionnaire testerin, joka on myös nyt loppu. Sitä en kuitenkaan raaskinut ostaa, 90,90€ maksavana se ei ihan mahtunut enää viikkobudjettiini. En osaa sanoa onko se taijanomaisesti uudistanut koko ihoni ynnä muuta mitä ne mainoksessa lupaa, mutta ainakin sitä on ollut ihana levittää nassuun iltaisin, seerumi on levinnyt ja imeytynyt hyvin (sitä laitetaan vain ihan tippa) ja jättänyt jälkeensä ihanan tuoksun. Aion pitää sen mielessä, sitten kotimatkalla, jos vaikka tax free hinnalla sen raaskisi ostaa :)

Jatkoin siitä eteenpäin ja päädyin lopulta h&m katsomaa jälleen kerran olisiko yksi mekko jo saapunut myymälään(ei ollut!!!). Yksi miesmyyjä ensin kysyttyään minulta kaksi kertaa (ensin italiaksi sitten englanniksi) tarvitsenko apua tuli vielä kolmannen kerran puhumaan ja sanoi että "i have to compliment you on your hair style! How do you do it?". Koitin selostaa hänelle mummon vanhoista papilioteista (:'''D) ja että nukun niiden kanssa koko yön, niin mies parka oli ihan kauhuissaan, että kuinka niiden kanssa nukutaan! Hän kysyi "do you sleep like this?" ja esitti nukkuvansa, niin kuin muumio sargofagissa (tai dracula arkussaan) ja minä nauroin, että joo joo totta kai :''D oi oi, totuus on aika kaukana siitä... Hetken päästä hän oli udellut minulta kaiken mahdollisen lähtien siitä mistä tulen, mitä teen täällä, kauanko olen täällä, mitä musiikkia kuuntelen ja siinä sivussa hän ehti kertoa vielä itsestään ja siitä kuinka hän h&m työn ohessa tekee dj keikkoja yms. Lopulta toivotin hänelle hyvää päivän jatkoa ja hän toivoi että tulen uudestaan käymään. Ja kun lähdin siitä eteenpäin, niin kuulin kuinka hän meni kassan taakse kertomaan toiselle mies- ja naismyyjälle, että olen suomesta ja missä olen töissä firenzessä ja että pidän 40-50 luvun tyylistä ja mistä musiikista pidän! :'''D Oi voi, kohta koko firenze h&m tietää kaiken minusta! :D Ei riitä että supermarketin myyjät, suosikki gelaterian täti, lempi ravintoloitteni henkilökunta, kaikki tuntee minut.... Kaikki täällä utelee ja ne on vielä niin hyviä siinä, että ennen kun huomaatkaan niin olet jo kertonut koko elämän tarinasi :D

Jos joku kiinnostui, niin täällä lisää
Urban Decay Eyeshadow Primer (Suosittelen! Tästä minulla on vain hyvää sanottavaa!)
ja
Lancôme Visionnaire
Sephoran sivuilla.


p.s. Niin ja Coconut Lime Body Scrub on h&m:stä, ihana tuoksu ja tuotteella hintaa huimat 2,95€!

Rauhallinen aamu?

Eilen illalla ei taas asunnolla netti toiminut, niin ajattelin, ettà tànààn ehdin ihan hyvin làhettàmààn viestin tààltà tòistàkin, kun tyònantaja on messuilla ja me vain pàivystàjàn roolissa tàmà pàivà... No niin rauhallinen aamuhan tàstà tosiaan tuli. Olen jo puhunut 4 eri ihmisen kanssa hàtànumerossa (koska siellà ei ymmàrretà englantia!!) ja vihdoin saanut ambulanssin tilattua. Sitten sama rumba neljàn ambulanssi miehen kanssa, jotka puhuu vain italiaa, no se sentààn sujui paremmin, kun voi kàsillà huitoa ja osoitella... ja nyt vihdoin istun tààllà yksin, tàydessà hiljaisuudessa, ilman tyòkaveria ja oma sydàn jyskyttàà kyllà sellasta vauhtia ettà... Hitto tarvitsen viikonlopun ja unta ja lepoa ja ja ja... Tànààn en tee yhtààn mitààn! Ja anteeksi tàstà viestistà, ei minun tapaistani, mutta pakko jonnekkin avautua, kun juuri tàllà hetkellà tunnen olevani niin yksin (okei sentààn Brian auttaa, mutta hànkin luurin toisessa pààssà). Varmaan poistan tàmàn viestin kun pààsen kotiin... jos netti toimii! Hah!

Niin ja tòissà meillà ei tosiaan ole ààkkòsià! :'''D

Kahvikuppini töissä...

p.s. aion nyt kuitenkin jättää tämän viestin tänne... Päätin jo matkalle lähtiessäni, että tämä blogi tulee olemaan vaan tyttö-hömppää ja ostelua ja siinä sivussa ehkä jotain nähtävyyksiä ;) mutta kuitenkin, etten halua täällä puhua mistään "vakavasta" ja työstä nyt en edes saa kertoa. Blogin piti toimia minun matkapäiväkirjana johon olisi kiva palata myöhemmin muistelemaan ja tarkistamaan, että mikä ravintola se nyt olikaan siellä pikku kujalla santa crocen alueella. Mutta eihän se elämä missään, edes toscanan auringon alla, ole vain ostelua ja gelatoa (paitsi jos tiedän sellaisen paikan niin kerro ihmeessä!) joten ehkä tämä viesti saa jäädä tänne blogiin ainoana "todellisuuden" pilkahduksena :) Toivon todella, että ainoana ja kaikki tästä selviää ja rauhoittuu... Hengen hätää ei kenelläkään ole!

Lappu vain...

...oli enään jäljellä vanhemmistani kun tulin eilen töistä :D ja leivos! Oletan että se oli nimipäivän kunniaksi. Jos oli outoa tulla kotiin kun vanhemmat oli täällä (ei hetken rauhaa ;D), niin pakko myöntää, että oli vähän outoa tulla kotiin tänään, eikä mennä koputtelemaan ja huhuilemaan naapuri ovelle. 

Eilen illalla käytiin vielä syömässä laRotondassa, söin ison pihvin (tosin ei niin iso kun äidin ja isän pihvit il Latinissa!) ja äiti ja isä söi molemmat grillattua kanaa (joka ei sekään ollut niin järjetön annos kun minun puolikas kana il Latinissa. Oikeasti puolikas! Oli toinen jalka ja siipikin! huh huh…)

Ruuan jälkeen käytiin vielä kävelemässä kaupungilla ja gelatolla GROMissa.
Mutta nyt seikkailut jatkuu taas yhden naisen voimin. 

Romagnolon lestit ovat saapuneet!

Voi että, ne on juuri niin täydelliset kuin uskalsin odottaakkin! Varsinkin tuo naisten lesti on ihan minun  näköinen :D Ihanat, ihanat, kiitin Marcia varmaan sata kertaa, kun se toi nämä tänään minulle toimistolle! Eikä mulla ollut edes käteistä mukana, että olisin voinut maksaa sille, kun sain kuulla 10 minuutin varoitusajalla, että Marc on tulossa. Mutta ei se mitään, hän nauroi vaan että "It's okay, I know where you work!" hui hui! :D

 Miesten lestit

Naisten lestit

Niin ja koko päivähän siis alkoi sillä, että pääsin Polimodaan (muotikouluun) Li Edelkoortin Trend Forecasting luennolle! Uskomaton mahdollisuus (kiitos työnantajalleni!) ihan mieletöntä ja olipa muuten hieman eri luokkaa, kun se setä siellä Lineapellessä! Esityksen taso oli paljon korkeampi ja esiintyjä itsekkin paljon kiinnostavampaa kuunneltavaa. Olisi voinut kuunnella pidempäänkin... Ja tuohon kouluun jos joskus pääsisi... :)

Mutta joka tapauksessa, ihan mahtava päivä tänään (olenko jo sanonut sen sata kertaa? :D) 

Olen onnentyttö! :)

Taide sunnuntai

Aamupalan jälkeen suunnattiin suoraan Uffizille. Äiti oli netistä käsin suomesta varannut liput kymmeneksi ja alku sähläyksen ja epäröinnin, että onko ne liput edes oikeat, pääsimme kuitenkin ajallaan sisään. Suosittelen menemään paikan päälle vähintään 15min ennen lunastamaan liput, niin kuin lipunvaraus e-mailissa lukikin, mutta mitään muita ohjeita siinä ei sitten ollutkaan! Kuten, että liput vaihdetaan ovella 3, joka on aivan toisaalla kun ovi 1, josta mennään sisään. Tai että sisään mennessä on metallinpaljastimet ja saksia ynnä muuta ei saa viedä museoon. No arvatkaa oliko minulla pienet sievät vaaleanpunaiset Fiskarsin sakset penaalissa? Ohjeissa luki, että kaikki kielletyt esineet pitää antaa tarkastajalle ja ne saa hakea sitten kierroksen jälkeen takaisin, mutta Uffizi ei ota mitään vastuuta näistä tavaroista. No minäpä en antanut pikku saksiani pois ja hälytin totta kai piippasi kohdallani, mutta siinä oli samaan aikaan minun onnekseni menossa joku sählinki jonkun miehen kanssa ja tarkastaja vain vilkaisi minua ja tokaisi vai vai. Näytin kai niin kiltiltä, ettei sedällä ollut aavistustakaan, mikä teräase minulla oli laukussani! Muahaha! :D

Myös kamerat oli Uffizissa kielletty, mutta isäni onnistui jossain välissä napsimaan kuvia.

Uffizissa saatiin kulumaan aikaa niin, että ulos lähtiessä olikin jo lounasaika. Ja Gucci-ravintola siinä sopivasti hollilla ;)

Minulla on hölmö ilme, olin juuri sanomassa isälle jotain :'D

Japanilainen tarjoilijanikin oli töissä ja tuli juttelemaan ja ihan kättelemään vanhemmatkin. Ja espressojen kanssa saatiin ekstra keksit ;)

Lounaalta jatkettiin kiertelyä kaupungilla, koitettiin turhaan löytää yhtä gelateriaa, josta äiti oli kuullut jostain Ella Kannisen tv-ohjelmasta, ja istuttiin auringossa Piazza della Repubblicalla.

Ja siitä jatkettiin vielä Palazzo Strozziin toiseen taidenäyttelyyn, Anni '30 Arte in Italia Oltre il Fascismo ... ja pidin tästä näyttelystä ehkä jopa enemmän kun Uffizista, joka päänähtävyyksiensä jälkeen tuntui olevan vaan tauluja jotka toistivan samoja aiheita raamatusta... Tämä siis taas vain minun mielipiteeni! :D

Strozzilta tultiin asunnolle lepäämään ja nyt isä hinkuaa jo syömään :D Minulla ei ole vielä yhtään nälkä, vaikka lounaasta on jo 6 tuntia. Olen tottunut syömään täällä paljon vähemmän ja kahtena viime iltana olen ollut ihan ähkyssä, kun ollaan käyty ravintolassa. Tänään aion mennä salaattilinjalla tai kysyä, jos äiti haluaisi puolittaa jonkun annoksen, mutta nyt pitää joka tapauksessa lähteä!

Ciao ciao!

Hengissä ollaan!

Anteeksi pitkä blogihiljaisuus, töissä on tehty tämä viikko sen verran pitkää päivää, ettei ole mitään jaksanut tänne kirjoitella! Ja muutenkin, eipä ole ollut mistä kirjoittaa, kun töistä ei saa kertoa ja elämä töiden jälkeen on ollut vaan nopea ruoka ja nukkumaan :D Tätä se kai sitten on aina kun isomman projektin deadline lähestyy...

No eilen illalla, tai oikeastaan jo sillä välin kun olin töissä, tänne oli ilmaantunut kaksi vierasta minulle! (Ja myös putkimies oli käynyt, sotkenut asunnon, jättänyt jälkeensä pahan hajun ja tallonut il Bisonten kengät! Murrr!!) Mutta takaisin siihen kivempaan asiaan eli vieraisiin! Jotka eivät kyllä ole niin "vieraita" minulle vaan omat vanhempani! Olin sopinut vuokraemännän kanssa, että vanhemmat asuvat tuossa vastapäisessä asunnossa ja nyt meillä on siis koko kerros vuokrattuna vain meille :D tosi kätevää, kun voi vaan pitää ovet auki rappukäytävään (ylin kerros, kukaan muu ei kulje täällä) ja kulkea asunnosta toiseen! Ja vanhemmat toi minulle suomi-tuliaisia! Raijan leipomia karjalanpiirakoita, Fazerin ruispuikuloita, salmiakki-jenkkiä ja hajutonta hiuslakkaa (tai ei ainakaan niin pahan hajuista, kun täältä löytämäni)! Ne oli toivelistalla ja lisäksi tuli Fazerin suklaata :D

Eilen illalla olin varmaan vielä niin työmaailmassa, etten oikeen tajunnut, että täällä nämä yhdet nyt on, mutta tänään aamupalalla oli kyllä kummallista! :D Aamu-jazz soi vain taustalla, eikä ainoana äänenä ja espressopannun pulputusta piti oikein keskittyä kuuntelemaan, että tietää koska se on valmista :D Kauhea pulina ja touhu! Sain kuulla mitä meillä päin on tapahtunut ja ketkä kaikki sukulaiset ja naapurit on lähettänyt terveisiä (kiitoksia vain ja terveisiä sinne takaisin!) ja mitä pikku boogie on touhunnut :)

Parin mutkan kautta (hihi! yksi oli sellainen minun ja äidin yhteinen pakko käydä italiassa ollessa paikka :D) päädyttiin Duomolle.

Kun katsoo noita ihmisiä, niin saa ehkä vähän käsitystä, kuinka valtavasta kirkosta on kyse! Ja tänään huomasi, että on turistit vähentyneet, ei tarvinnut jonottaa duomoon sisälle ollenkaan, vaikka on lauantai!

Sytytettiin mummuille ja papalle kynttilä. 

Ja *vik vik* äidin ostoskassi! ;D

 Valtavassa kirkossa on tietty myös valtava kello, mutta kahdentoista tunnin sijaan, siinä onkin kaikki 24!

Duomolta käveltiin Piazza della Repubblicalle tietenkin Gilliin :D

Ja siitä jatkettiin vielä parin kaupan kautta takaisin asunnolle ennen kun lähdetään uudelleen ulos kiertelemään ja illalla syömään. 

Il Bisonten ikkuna.

Tänään vien vanhemmat Caffe Osteria Italianon, missä oli ne aivan mahtavat tiramisut! Pitää siis muistaa jättää tilaa Dolcille ;)

Tänään kameran takana on, aamupalaa lukuun ottamatta, häärinyt isäni. Kiitos kuvista kuuluu siis hänelle (tosin moni kuva oli kummasti vino ja koitin niitä suoristella. Hieman huolellisuutta siis herra hyvä! :D)

p.s. Ehkä joku jo huomasikin mikä paita minulla on päällä? :D 

To Bologna and Back!

Ja tämä reissu oli kyllä mielenkiintoisempi kuin Milano. Lähdimme siis taas aikaisin aamulla junalla, tällä kertaa Bolognaa Lineapelle messuille. Lineapellessä esillä on enimmäkseen nahkaa (nahan tuottajia, tannereitä), mutta myös metalliosia, korkoja yms. kenkiin ja laukkuihin tarvittavaa. Ja sitten oli vielä tekonahka/kangashalli (jossa esim. tapaamamme ihana Stella McCartneyn "poika" kuluttaa aikansa, kun Stellahan ei tunnetusti nahkaa käytä). Messukiertelyn päätteeksi kävimme kuuntelemassa trendiennuste-esityksen, josta en kyllä ihan hirveästi tykännyt, mutta ihan hyvä nähdä muitakin tapoja tehdä ja muita ajatuksia...

 Itse Bolognaa ei kyllä ehditty ja jaksettu enään messujen jälkeen kiertää, mutta nopealla läpikävelyllä vaikutti kivalta pieneltä kaupungilta, johon voisi ehkä tehdä päiväreissun (jos on joskus aikaa :D) Ai niin, käytiin me sen verran siinä "keskustassa" paluulippujen hankinnan jälkeen, että ostettiin paninit. Ja kun ihmeteltiin sitä valikoimaa ja pohdittiin mikä olisi paras, niin yhtäkkiä selän takaa kuului "onko valinnan vaikeutta?"! Siis suomeksi! Ensimmäinen suomalainen keneen ollaan täällä törmätty ja sekin mies oli siellä työasioissa.

Minun suosikeiksi nousi, yllätys yllätys, poninkarvat ja varsinkin kaikki leopardi variaatiot niistä :D

Näitä me ei ikinä varmasti tulla käyttämään töissä, mutta pyysin kuitenkin swatchesit, että voin täällä kotona ihastella ja inspiroitua (ja silitellä, kun ei ole pientä koiraa! :D)

Mutta nyt on taas pakko mennä nukkumaan, olen ihan uupunut ja jalat poikki tuosta reissusta. Huomenna on luvassa piiitkä päivä kun puretaan ja käydään läpi kaikki messuilta haalitut jutut... Jännää! :D

Ciao ciao! 

Lineapelle

Buon appetito!

Petto di Pollo + Insalata Mista...

...e Insalata di Pollo! (joka sointuu upeasti kamalaan pöytäliinaani :'D)

Omn omn, hyvää tuli ja meni jo! Mietin juuri jaksaisiko sitä vielä (täydellä vatsalla) lähteä ulos kävelemään. Ainakaan puistoon ei rohkene enään mennä, kun alkaa aurinko laskemaan...

Scandicci Fiera

Siellä on mennyt koko päivä. Tai koko ja koko, kun pääsin sängystä ylös vasta kahdelta! Ohoh! :D Mutta oli ihana päivä, kaunis ilma, paljon katsottavaa ja hyvää ruokaa. Syötiin vielä illan päätteeksi sellaset öky-valkosuklaa-riisikakku-kookos-keksit! Ettei vaan päästä laihtumaan täällä! ;D Mutta olipa aika törkeen hyvää. Ja samalla tajusin, etten ole jäätelön ja satunnaisten jälkiruokien lisäksi oiken syönyt mitään makeaa täällä. Hedelmät on niin mahtavan makuisia, että niitä tulee sen sijaan syötyä monta päivässä. 

Scandicci Fierassa oli siis myyjiä ja esitteliöitä autoista kodinkoneisiin ja keittiöistä laukkuihin (suurin osa outlet- tai puoleenhintaan). Ja sitten siellä oli vielä se huvipuistopuoli ja lapsilla oli hauskaa (ai että ne kiljui! :''D) Tapahtuma oli aika iso, tänään oli siis avajaiset (ja joku "tosi mahtava" punk bändi esiintymässä) ja jatkuu 14:ta päivään saakka. Saatan mennä toistekkin käymään, ehkä vaan syömään, oli kivan näköisiä ruokakojuja monta. Ja hinnat oli erittäin maltilliset.

Toukkajuna!  ❤

 Lapset juoksivat (ja kaatuivat) näissä palloissa jotka kellui vedessä. Ja hauskaa näytti olevan :'D

Eilenkin oli kaunis ilta ja juuri sopivan "kylmä", että pystyin kulkemaan DKNY-villaponchossa. Sellaisia ilmoja lisää! Vaikka olin nytkin illalla tässä Zaran paksummassa valkoisessa paidassa. Otin eilen illalla/yöllä yhden videonkin, mutta siitä tuli niin ruokottoman huono, etten taida laittaa sitä tänne :) Ensi kerralla paremmalla onnella (tai taidolla!)

Eiliseltä. 

(Joilloin minulle selvisi mm. että firenzessä naiset ei käytä korkokenkiä arkisin vaan ainoastaan viikonloppuisin... Eipä ollut kukaan minulle kertonut tästä säännöstä, täällä olen viipottanut töihinkin keskellä viikkoa 10cm koroissa! :D Höpö juttuja tollaset muutenkin sanon minä. Pukeudun niin kun haluan ja muut tehkööt niin kuin tahtoovat :) )

Olen saanut varmaan raittiin ilman myrkytyksen kaikesta ulkona juoksemisesta, väsyttää jo nyt ihan törkeästi, taidan kömpiä nukkumaan! Buonanotte e sogni d'oro!

Scandicci Fiera

4.10!

On tänään ja sehän tarkoitti sitä, että Anna dello Russon asustemallisto tuli myyntiin H&Mään! Minulla meni tämän takia aamu niin sekaisin, että seisoin jo ajoissa bussipysäkillä odottamassa bussia, jolla pääsisin nopeasti töihin koneen äärelle, kun nettimyynti alkaisi klo 11, eli juuri klo 10 italian aikaan. Pysäkillä muistui kuitenkin mieleen, että oltiin sovittu työkaverin kanssa, että tavataan aamulla ratikkapysäkillä (aivan toisessa suunnassa kuin bussipysäkki!) ja mennään ostamaan lounastarpeet yhdessä ennen töihin menoa. Pikainen varmistus soitto työkaverille ja joo-o siellä hän minua odotteli ratikkapysäkillä. Kerroin nopeasti mikä oli tilanne ja sovittiin, että minä hurautan bussilla töihin nettikaupan avautumista odottamaan ja maksan sitten hänelle puolet takaisin lounasostoksista. Tämän alan työkaveri ymmärtää tälläiset jutut ;D 

No pääsin töihin ajoissa ja kun kauppa aukesi pääsin klikuttelemaan itseni h&m:än sivuille ja ehdin jo saada krokorannekorun ostoskoriini, ennen kun minut heitettiin pihalle. Siinä sitten refresh-nappulaa painellessa huomasin toisessa ikkunassa, että minulle oli tullut sähköpostia. Siskoni oli menossa lounastauolla (kiitos tunnin aikaeron!) käymään h&m:ssä ja kysyi haluanko, että hän ostaa ne korut jos niitä vielä on! Yhden epäselvän pikaviestin jälkeen sain tuo tuo!! viestin lähetettyä ja samaan aikaan koko ajan refresh nappia klikkaillen toivoin, että yleisesti niin maltillisesti ja yksinkertaisesti pukeutuvat suomalaiset eivät olisi vielä ostaneet kaikkia krokokoruja. 10 minuutin piinallisen odottelun ja minun "mitä siellä tapahtuu?", "puhu mulle!", "onko kaikki jo mennyttä?!" viestien jälkeen siskolta tuli onononon!!!! viesti, josta uskalsin jo toivoa parasta. Ja kyllä, hän oli saanut minulle molemmat, ranne- ja kaulakorun! 

JEE! Kenellä on paras sisko, kenellä?! :D

Ja työpäivän päätteeksi tuli sähköpostiin vielä kuvatkin! Oi oi, pikku krokokorut kovin sieviä ovat! ❤ 

Mille Grazie Outi kuvista ja ennen kaikkea näiden ostamisesta! (Lähe mun kaa jotai ostelee~!) 

Niin ja tuossa oikean yläkulman kuvassa voi huomata kolmannenkin laatikon, mutta se on siskon ei minun! Toivottavasti nyt ei hetkeen tulisi mitään mielenkiintoista yhteistyömallistoa, todella stressaavaa tämä tällainen! :'D Vaikka tänään kyllä sujui huomattavasti kivuttomammin, kun Lindex+Missoni...

Kuvat Outi, kehys täältä.

Eilen se taas alkoi...

... nimittäin inspiraatio iski. No sainhan minä tässä malliston teon ja muotinäytöksen jälkeen olla koko kesän rauhassa (jos ei lasketa sitä laukkuprojektia…). Teki kyllä oikesti ihan hyvää olla hetki aivan toisenlaisessa työssä (toimistotyössä laskuttamassa :D terveisiä vaan Sirkalle sinne SAPin ääreen!), jossa tietenkin, niin kuin kaikissa töissä, tarvitaan luovuutta. Mutta ei sitä visuaalista, ei sitä mielikuvitusta, mikä tuolla pääkopassa koko ajan pyörii (joka pitää aika ajoin päästää ulos!), eikä sitä kuinka saan aivot, silmät ja kädet tekemään yhteistyössä tällaisen muodon -luovuutta. 

Mutta nyt se on siis taas alkanut. Ja tarkemmin sanottuna viime yönä. Miksi ideat tulee aina silloin, kun koitat mennä nukkumaan? Pakkohan se oli palata takaisin keittiönpöydän ääreen ja koittaa vimmattua vauhtia pistää kaikki ajatukset ylös. Aamukin meni ihan sumussa ja koko työmatkan ajatukset pyöri siinä samassa aiheessa, tai ainakin yritti, kunnes joku ukkeli, kai hermostuneena siitä kun en huomannut häntä, napsautti sormiaan ihan silmieni edessä! Törkeää, säpsähdin ihan julmetusti ja hyvä ajatus katosi aivan sillä sekunnilla! Eikä sillä miehellä sitten edes ollut muuta sanottavaa, kun se ainainen ciao bella… (Onko hölmöä tällaisina hetkinä ikävöidä suomalaisia miehiä, jotka ei rohkene tulla sanomaan mitään (ainakaan selvinpäin, aamun töihin menijöistä täydestä ratikassa)? :''''D) 

Tuo työ täällä ei kyllä auta, pikemminkin innostaa, kun päivä toisensa jälkeen syöttää aivoihin mielettömiä muoti, taide, arkkitehtuuri, matkailu yms. kuvia. Katsotaan kuinka pahasti uppoan taas johonkin omaan pääni sisäiseen maailmaan… Ehkä tämä tästä laantuu ja normalisoituu :) Tänään menin kyllä suoraan töistä tuohon lähelläni olevaan muoti-ihmisten taivaaseen, eli Fashion Roomiin. Se on oikeasti ihan mahtava paikka, sieltä saa kaikki muotilehdet ja catwalk-koosteet ja trendiennusteita ja kirjoja muodista, vaatteista, niiden tekemisestä, arkkitehtuurista, valokuvauksesta yms. Tarvitsin itselleni jotain referenssi materiaalia ja tiesin, että jos jostain löydän hyviä lehtiä niin sieltä. Ja joo, olisin voinut ostaa vaikka kuinka monta, mutta pitkän pähkäilyn ja selailun jälkeen päädyin LOVE-lehteen. Siinä näytti nopean katsauksen jälkeen olevan eniten sen henkisiä ja värisiä juttuja mitä nyt on mielessä. Ja oi voi, kassalle mennessä silmiin sattui taidekirja, joka oli kuin nakutettu teemaani. Tai en tiedä voiko vielä puhua teemasta, kun kaikki on vasta niin alussa, mutta olen varma, että tästä se ainakin lähtee, katsotaan mihin se sitten johtaa... Jännittävää :D Olen ihan innoissani, nyt on pakko sanoa heipat ja mennä tutkimaan näitä ostoksia!

Hieman huvitti kassalla, kun huomasin, että ostokseni oli aika hyvin värikoordinoitu :D

Kun näin tämän kuvan tuossa ArtDeco Fashion kirjassa, niin se oli pakko ostaa. Juuri nyt tuo kuva... summarises?... (piti oikeesti käydä katsomassa kääntäjästä ja se sanoo yhteenvetää... Ei kun tiivistää on se oikea sana! :''D) Eli siis juuri nyt tuo kuva tiivistää ajatukseni parhaiten. Mutta siis nimen omaan tiivistää yhteen kuvaan, joka ei kerro kaikkea :)

p.s. äiti, joka varmaan olet huolissani minun osteluistani, niin tiedoksi, että saan tuosta kaupasta työni puolesta alennuksia :D Vaikka en ostakkaan töitä varten! Ja muutenkin, täällä on lehdet paljon halvempia kuin suomessa... pelkään sortuvani hamstraukseen :D

p.p.s. Fashion Room:in nettisivut. Miksei suomessa ole tuollaista kauppaa?

p.p.p.s. Eikä! Muistin juuri, etten ole taaskaan syönyt! Pitää tehdä ruokaa, ennen kun pääsee lukemaan. Ei kukaan haluisi tulla tänne kokkaamaan, niin minä katselisin kauniita kuvia sillä välin?

Herran jestas!

Piskuista blogiani on käyty katsomassa jo yli 1000 kertaa? Kuka täällä oikein käy? :'D Vaikka ei se kai blogimaailmassa ole suuri luku, mutta olipahan vaan aika päräyttävän näköinen nelinumeroinen tuossa heti, kun kirjauduin sisään! 

Ja minä kun tulin vaan kertomaan, että Boogie tarvitsee tällaisen Royal-villanutun ensi talveksi, jossa hänkin voi sitten uljaasi tähystää horisonttiin! (Tai makupalaan :D) Pikku-Boogie kun on enemmän sitä kaunosieluista taivaanrannanmaalari tyyppiä, kuin aktiivista vouhottajaa. 

Maailman suloisin Buugisu kurre-asennossa!

Pikkuiselle rapsuja! On ikävä ❤

Ensimmäinen kuva Ralph Lauren, täältä.