Takaisin Suomessa

Ja kylmää on! Ja lunta! Ihan älytön määrä!

Kylläpä se aika italiassa vilahti äkkiä... ja tuntuu ettei täällä ole mikään muuttunut :D 

Tulin ilmoittamaan etten aio jatkaa tätä blogia enään, katsotaan jos löydän aikaa ja energiaa ja aloitan jonkun toisen, mutta tänne italia-blogiin ei enään kirjoituksia ilmesty... paitsi jos ilmoitan siitä mahdollisesta uudesta blogista... tai otan äkkilähdön takaisin kauniiseen Firenzeen! Hah :D

No tällä hetkellä näyttäisi siltä, että asiat täällä koto-suomessa alkaa lutviutumaan niin (hyvin!), että en taida ihan heti olla muuttamassa takaisin italiaan... Eikä edes harmita, uusia jännittäviä juttuja edessä päin, mutta katsotaan nyt mitä niistä kehkeytyy.

Tämän viikon olen täällä kotona vaan valmistellut joulua, leiponut melkein joka päivä, ihanaa ei haittaa yhtään, pidän leipomisesta, enkä pystynyt sitä harrastamaan italian keittiössäni. Lisäksi olen tietty tavannut ystäviäni täältä suomesta, kilistellyt shamppanja laseja ;D ja ollut jouluostoksilla.

Kiitoksia "mukana" olosta vielä kerran ja arrivederci! ;)

p.s. Niiin! Arvatkaa kuka ehti saamaan sellaisen kultaisen-leopardi-pallon stockkalta! Onnentyttö! :D

Viimeinen tunti!

Asunnolla alkaa minuutin päästä! Iiik! No ei, en minä täällä blogiin kirjottelisi jos ei kaikki olisi jo hyvällä mallilla. Matkalaukusta puuttuu enään nämä kotivaatteet jotka kohta vaihdan matkavaatteisiin, kaikki kaapit ja sängyn aluset on tarkastettu sataan kertaan ja ihme! Sain takuurahan äsken! Näin ajoissa ja ilman mitään riitaa!

Menen vielä viemään roskat, ihan sillä verukkeella, että pääsen vielä tekemään korttelikierroksen ja katselemaan Arno-jokea viimeisen kerran... kauheeta...

Kiitoksia jo tässä vaiheessa kaikille "matkalla mukana olleille", on ollut hauska kuulla kuulumisia suomesta ja  toivottavasti olette nauttineet nojatuolimatkoistanne tänne Firenzeen. Ja toivottavasti olette nyt vakuuttuneita, että tämä on todella kaunis kaupunki jossa kannattaa vierailla! 

Tämä oli kai myös viimeinen postaus italiasta... kamalaa :D

Mutta nyt lähden vielä sille pienelle aamukävelylle! 

Nähdään suomessa ;)

Ciao Ciao!

Viimeinen ilta Firenzessä

Nii-in, viimeinen... aika surkeaa... kyllä minä ihan hyvillä mielin olen kotiin tulossa, ei sillä, mutta täällä on ollut niin mukavaa, olen viihtynyt ja näköjään olisin viihtynyt pidempäänkin. Käytiin tänään päivällä minun viimeisillä kahveilla kaverin kanssa ja ne vähän venähti siinä höpötellessä ja tosiaan olen vasta nyt kotona. Että arvaatte varmaan kenen matkalaukku ei ole pakattu! Jee, hämärä hommiksi menee! :D No nukun sitten lentokoneessa... tai suomessa... en vielä käsitä että...öö.. 28 tunnin päästä olen suomessa? Hitsi onko siihen tosiaan niin vähän aikaa! Oi oi, nyt pitää oikeesti mennä pakkaamaan! Haha :D

Laitan tähän kuitenkin kuvat Hard Rock Cafesta, johon päädyimme mutakakun houkuttelemina. Ja se annos oli valtava! En rehellisesti jaksanut syödä kuin ehkä puolet, mikä oli kauhea sääli, koska se oli muuten ihan taivaallisen hyväääää! Toivottavasti sitä saa suomessakin... 

 Ihanat papat kauniissa tikkitakeissa ja nahkaisissa nauhakengissä! Heillä oli selvästi joku torstain pappakerho tuolla Hard Rockissa, sillä kun lähdettiin, niin pappoja oli kertynyt tuohon ymärille jo seitsemän.

Hyvästit Gillille

Ennen kun unohdan, niin pakko kertoa, hieman huvitti kun huomasin, että blogiani on käynyt katselemassa joku Venezuelasta! Oi voi mitähän sekin ihmis-poloinen on tästä ajatellut, tuskin saanut mitään selkoa :) On se internetti jännä juttu :D

Tänään sain kerrankin itseni ylös ennen 12! Siitä kiitos vatsakivuille, mutta ei tässä enää mitään hätää ole :) Ja hyvä että sain itseni ylös ja ulos koska tänään on ollut pitkästä aikaa mitä kaunein päivä! Ihan mahtava auringon paiste ja suorastaan kuuma! Söin lounaankin Gillin terassilla tyytyväisenä ilman takkia! Ja surullisena koska se oli varmaan viimeinen kerta Gillissä :( Oi oi tulee kyllä ikävä... Siivosin juuri lompakkoni ja siellä oli viisi Gillin kuittia, että aika tehokkaasti olen siellä roposiani tuhlannut :D Olen juuri sitä tyyppiä, että kun löydän kauniin paikan jossa palvelu pelaa ja ruoka ja leivokset on hyviä , niin minua on ihan turha edes yrittää saada johonkin muuhun paikkaan. (Suomessa sama juttu cafe Esplanadin kanssa :) ) Olenhan minä tietenkin monia muitakin paikkoja kokeillut, kun kerran on ulkomailla, mutta silti aina palannut Gilliin... Niin ja sitten vielä sen lisäksi, että jumiudun tyytyväisenä yhteen ja samaan paikkaan, niin jos löydän jotain mahtavaa ruokaa tai leivoksen, niin minulle ei tuota mitään ongelmaa tilata sitä uudestaa ja uudestaa! Haha :D Olin pyörinyt kaupungilla ympäriinsä ja ehdin juuri vielä lounas aikaan Gillille ja ihan oikesti luin koko listan läpi ja yritin kokeilla jotain uutta, mutta sitten tuli niin suru ja ahdistus, että jos tämä on viimeinen kerta Gillissä piiiitkään aikaan niin minun on ihan pakko saada Gnocchi cacio e pepe, koska se on vaan täydellistä! Ja sitähän minä sitten tilasinkin :)

Kattokaa nyt oikeesti tota auringon paistetta! Ihan mahtavaa!

Uusi katettu terassi! No ei, oikeasti tämä oli törkeä salakuva noista naisista oven edessä, että muistaisin kertoa! Ihmisiä kun on niin hauska seurata :D

Nuo naiset astui ulos Gillistä kun minä tulin sisään, he olivat vissiin olleet yhdessä lounaalla ja jäivät moikkailemaan toisensa tuohon oven eteen. Minä tilasin lounaani ja naiset juttelivat oven edessä. Odottelun jälkeen lounas saapui ja naiset juttelivat oven edessä. Söin kaikessa rauhassa, ihastelin ilmaa ja katselin kun piazzalle pystytettiin mini golf rataa (siltä se ainakin näytti) ja naiset juttelivat oven edessä. Lopetin syömisen, naiset jutteli oven edessä. Juttelin tarjoilijan kanssa niitä näitä ja tilasin vielä espresson lounaan päälle, naiset jutteli oven edessä. Espresso saapui, se oli kuumaa, hämmensin sekaan puoli pussia sokeria ja söin pienen kahvin mukana tulleen suklaan ja! Arvaatte varmaan? Naiset jutteli oven edessä! Ja valehtelematta juttelivat siinä vielä kun maksoin laskun ja lähdin! Eli yhteensä varmaan noin 45 minuuttia? Eikä siinä mitään, hauskaa kun juttua riittää, mutta miksi seistä siinä oven edessä eikä istua pöydässä? :D No antoivatpahan minulle jotain ihmettelyn aihetta! :D

Sitten takaisin oikeisiin aiheisiin (tai oikeisiin ja oikeisiin). Konsultoituani työnantajaani ja saatuani äidiltä aamulla viesti "kerrankos se kirpaisee" (kiitti äiti :''D) päätin että painoi laukku mitä painoi, niin otan kaiken mukaan, maksan ylipainosta, enkä stressaa postipaketista ja sen katoamisesta! Ja tämän päätöksen tehtyä kävin ostelemassa vähän lisää tuomisia! Minun logiikka, jos kerran 1-10 kiloa ylipainoa maksaa saman verran ekstraa, niin otetaan sitten samantien se 10 kg! Hah :D Vaaranahan tässä on tietysti se, että kohta minulla on 11 kiloa ylipainoa, mutta koitan hillitä itseni... lupaan :D

Enkä minä nyt kauheasti ostellut, pikku tuomiset siskolle, Tanjalle ja Mirkalle. Ja jotain hyvää jouluksi kotiin kaikille Migonesta! Vastustamaton namukauppa, sain ottaa muutaman kuvankin

Mitäs sitten vielä olen tehnyt... Niiiin, kävin Polimodassa hyvästelemässä työnantajani :'( surku, on ollut ihan mahtavaa ja parasta ja ihanaa! Hän näytti vielä kuvia tehtaalta, missä työstämiäni malleja oli menossa tuotantoon! Ihan mieletöntä, jännää ja en malta odottaa! Näytti tosi hyvälle, tule äkkiä syksy 2013! ;D

Koepakkaus...

Toivotonta sanon minä... Sain nuo tavarat tuosta sängyltä ängettyä matkalaukkuun ja vaaka näytti painoksi 24,41kg. Kilojahan saa siis minun lennollani olla 23kg. Ja pakko myöntää, tuossa ei ole edes ihan kaikki... Niin ja siskoni varoitteli että heillä oli kentällä laukut painaneet vielä muutaman kilon enemmän kun tuolla vaa-alla punnittaessa... Oi voi ,toivotonta tosiaan :D

Vaihtoehdot on siis: 

1. päräyttää kentälle ylipainoisen laukun kera ja maksaa, mutta ainakin saada kaikki tavarat heti mukaan

2. Kasata paketti postiin ja toivoa että se joskus selviää suomeen asti kaikki tavarat sisällään. Niin ja paketin pitäisi painaa alle 5kg tai muuten se on melkein yksi lysti ottaa ne hinnan puolesta koneeseen.

3. Luopua suuuresta määrästä tavaraa, esim. kemppari juttuja ja vaatteita... kengistä en luovu! Vaikka pikku burberryn kumisaappaat painaa varmaan puolet tuosta 24 kilosta! Tai sitten menen koneeseen kumppareissa! :D

  

Window Shopping for Men

Pidän ikkuna ostoksilla olemisesta (ei toimi suomeksi tuo sana!) ja olenkin harrastanut sitä nämä vapaa päiväni... okei, myönnetään, kaikki ei ole jäänyt ihan siihen ikkuna ostos tasolle vaan on tullut myös ihan rehellisesti osteltua! Haha, yllättyikö joku? Ei varmaan! :D Vielä olisi joululahjoja hankkimatta, eilen tosin löysin naapurin Maijalle söpön pikku tuliaisen, sekä isälleni, ehkä maailman tylsimmän lahjan, mutta ainakin lahja on hyödyllistä käyttötavaraa ja hyvä laatuista! Itsellekkin tietenkin löytyisi vaikka mitä, mutta olen koittanut hillitä itseäni :D 

Ja Mirka ja Tanja!! Mitä ihmettä mie tuon teille, kun olitte jo täällä ja ostelitte koko kaupungin tyhjäksi!? Haha :D No Tanjalle ehkä keksin jotain hyödyllistä eilen, mutta ainakin näen jotain Mirkalle sopivaa, niin se on pelottavan särkyvää tai liian isoa, kun huomioi matkalaukun tilavuuteni.

Selvittelin eilen myös postipaketin lähettämistä täältä, ja ei se kyllä ihan halpaa ole sekään ja lisäksi minulla ei ole yhtään luottoa italian postiin ja siihen että paketti joskus tulisi perille... No sen verran minua kuitenkin tuo matkalaukun ylipaino stressaa, että ajattelin tehdä "koepakkauksen" tänään ja katsoa mitä laukku painaa... pelottavaa! :D

Mutta nyt karkasin taas vaihteeksi aiheesta, seuraavaksi siis ihania miesten vaateliikkeiden ikkunoita. Miesten muoti täällä on ihan mieletöntä ja olen siitä paljon enemmän innoissani kuin naisten muodista (ja miesten muodin takiahan minä tänne tulinkin ;) ). Kun vielä joku päivä pääsisi tänne Firenzeen Pitti Uomo tapahtuman aikaan, se olisi unelmien täyttymys!

Michele Negrin ikkuna, myyvät miehille muun muassa mahtavia laatu merkkejä kuten Kiton ja Isaia!

Michele Negrin asusteita

Boggi Milano, piti ottaa kuva Katrille, eikö ole aika See&Sidea? :D

Gutteridge, mukava tunnelmainen, Ivy-henkinen, hieman edullisempi kauppa.

Ehkäpä Firenzen suosikkini, Sartoria Rossi! Shampanja-pyramidi ei ainakaan huononna paikkaa suosikki listallani ;)

Stefano Ricci ikkunaa ei voi ohittaa ihastelematta. Itse liikekin on aivan mahtava, valtava ja tunnelmaltaan kuin vanha brittiläinen herrasmiesclubi, voiko siitä olla pitämättä?

Ei voi, varsinkaan kun on sikareitakin ikkunassa houkuttelemassa :D

Stefano Riccillä on myös mielettömät nettisivut, suosittelen tutustumaan! Katsokaa edes se etusivulla oleva video Tribute to Galleria degli Uffizi... tai tutustukaa Stefano Riccin uusimpaan yhteistyö projektiin Benettin kanssa suunniteltuun luxus jahtiin! Haha, aina voi haaveilla! :D

Michele Negri, Via degli Agli 3, Firenze
Boggi, Via della Vigna Nuova 27, Firenze
Gutteridge, Via della Vigna Nuova ?, Firenze
Sartoria Rossi, Via della Vigna Nuova 51, Firenze
Stefano Ricci, Palazzo Tornabuoni, Via dei Pescioni 1, Firenze

Lunta Firenzessä

Ensi lumi satoi tänne (ja suli heti pois :D) viimeisenä työpäivänäni perjantaina ja se olikin sitten aamun töihin meniöitä täynnä olevassa ratikassa selvästi suosikki puheenaihe. En ilmeisesti näyttänyt tarpeeksi innostuneelta ja kiinnostuneelta aiheesta sillä vieressä istuva nainen päätti nykäistä hihasta ja kysyä, olenhan minäkin huomannut, että sataa lunta? :D Haha, aika vaikea olla huomaamatta kun kaikki ympärillä huutaa "neve neve!". Kerron naiselle tulevani suomesta ja että tämä lumi ei ollut vielä yhtään mitään ja että suomessa oli varmaan silläkin hetkellä ainakin 10cm lunta. Sen jälkeen minua ei enään yritetty saada osallistumaan lumi-intoilu keskusteluun, haha :D 

Siitä tuli kuitenkin mieleeni kuinka työnantaja joskus kertoi että jos sataa kaatamalla tai tulee vähänkin lunta, niin osa italialaisista vain katsoo ulos ikkunasta ja toteaa ettei pääse töihin, koska julkiseen liikenteeseen ei kuulemma ole aina luottamista. Ratikka pelasi ihan hyvin, mutta mietin kuitenkin huvittuneena että kuinkahan moni on jäänyt "lumipyryn" takia sinä perjantaina kotiin :)

Ja ennen kun pakahdutte siellä uteliaisuudesta, niin juu, otin teille muutaman kuvan näistä tänne sataneista valtavista kinoksista! Nauttikaa (ja naurakaa ;D)!

Siinä se! Ihan oikeasti! Näettekö edes sitä? :D Oi voi... Ja tosiaan, kun lähdin töistä niin koko lumesta ei ollut enään tietoakaan, eikä sitä ole sen koommin näkynyt. Koko lauantai päivän oli luvattu satavan lunta, mutta satoikin vain vettä...

Sitten vielä, suru uutisia, en nähnyt ystävääni Romu-pappaa (hän jolle olin joka aamu Sophia Loren tai Elizabeth Taylor tai Gina Lollobrigida tai joku muu vanha näyttelijätär :D) viimeisenä aamuna joten en saanut toivotettua hyvästejä! Nappasin kuitenkin muistoksi kuvan hänen "romu" pihastaan. Heppa oli suosikki ❤ Pappa siis myi kaikenlaista roinaa pihallaan, niin kuin isoja puutarha patsaita, vanhoja rauta portaita, vanhoja takkoja tai niitä takkojen kivi reunoja ja vanhoja ovia ja portteja ja kaikkea mahdollista. 

Juuri sopivasti loppui pyykinpesukonekkin pyörimästä, jännä ajatella että ne taisikin sitten olla viimeiset pyykit täällä... hurjaa... mitä jos ei olekkaan vielä valmis lähtemään? 

Viiitsi vitsi, kyllä minä olen kotiin tulossa ❤

Pikkujoulut

Oli ihanat! Oli mukavaa, hyvä tunnelma, leppoisaa jutusteltavaa ja ihan liikaa hyvää ruokaa! Matkamme alkoi kun Claudion nappasi meidät "limusiinillaan" (joku pieni fiatti totta kai :D) kyytiin ja kaasutteli kuin mikäkin rallikuski kukkulaa ylös! Se sinne kukkulalle johtava tie oli juuri sellainen kapea molemmin puolin puiden ja pensaiden ympäröimä, kippurainen kuin mikä ja totta kai kaksi suuntainen! Huh... Ja mitä ylemmäs Firenzen kukkuloilla päästiin niin sitä hienommiksi Villat ja niiden puutarhat muuttuivat, vaikkei niitä paljoa ehtinyt kiitävästä autosta pimeällä ihastella! 

Ravintolamme sijaitsi aika ylhäällä kukkulalla ja sieltä oli aivan mahtavat näkymät alas Firenzeen ja muille sitä ympäröiville kukkuloille Fiesoleen asti, mutta siitä en tietenkään pienellä kännykkä kameralla saanut hyvää kuvaa. Kesäisin ravintolalla on ulkona iso terassialue josta on varmasti ihana ihailla kaupunkia.

Myös ravintolan, l'Osteria del Milionen, sisätilat oli viehättävät, perinteisen italialaiset. Sitten olin taas huono bloggaaja ja unohdin siinä höpöttelyn lomassa ottaa ruokakuvia! "Pojat" olivat päättäneet että tänään syödään pitkän kaavan mukaan joten alkupalaksi tilattiin toscanalaisia crostineja (niitä ankan maksa pateella) sekä juusto lautanen viikunahillolla (nam nam! Jouluna kotonakin, eikö? ;) )  Primiksi jaoimme työkaverini kanssa Pici Cacio e Pepe annoksen (joka oli erittäin maukasta, mutta ei vetänyt juustoisuudessaan vertoja Gillin samalle kastikkeelle!)

Secondiksi pojat vaativat bistecca Fiorentinan, ja paistettuja perunoita ja me tytöt halusimme vielä salaatin siihen päälle. Ja sitä lihaahan tulisi sitten kaksi ihan järkälemäistä könttiä! Oli todella maukasta ja minulle sopiva kypsyysaste eli medium tai siitä vielä himpun verran raaempi. Me ei jaksettu syödä omaamme, niin loput meni sitten tyytyväisen Claudion suuhun :D Ja jotenkin tuossa kuvassa tuo kasa lihaa ei näytä niin isolta, mutta jos ajattelette, että tuo lautanen oli pizzalautanen!

Sitten loppuun vielä Dolcit ja espressot. Kaikki otti eri dolcit ja maisteltiin vähän toisiltamme, mutta minun pippuri tummasuklaa soufflee oli kaikkein paras ;D 

Kun lähdimme ravintolasta, kukkuloille oli noussut sellainen sumu, ettei koko kaupungista tai tähdistä ja kuusta näkynyt enään vilaustakaan! Ja Claudiokin sai ajaa alaspäin hieman hiljempaa. Muutaman mutkan kautta pääsin kotiin yhden-kahden aikaan yöllä. Claudio heitti ihan kotiin saakka, tai tuohon amerikan konsulaatin taakse ja pojat nauroivat että aika "high class address"! Hah, well, what did you expect from me? ;) Kadulla ei ollut paljoa väkeä siihen aikaan yötä keskellä viikkoa, joku hieman horjuvasti kävelevä vihreätakkinen mies vain, eikä siitä konsulaatilta kävele kuin pari minuuttia kotiovelleni. Kuitenkin kotona jo pesulla ollessa sain vielä varmistus puhelinsoiton työnantajaltani,  kun hekin olivat huomanneet sen vihreätakkisen miehen, että pääsinkö turvallisesti kotiin ❤ 

Kaiken kaikkiaan ihana ilta, mahtavaa ruokaa ja sain illalla vielä kolmannenkin lahjan! Nauroin työnantajalle, että kyllä minua on nyt lahjottu niin että mikä vaan se seuraava projekti onkaan niin suostun :D Tuli myös mieleen, kun pari kuukautta sitten väännettii kiireellä trendiennustetta kasaan, monena iltana ylitöissäkin ja työnantaja lahjoi tuomalla suomesta pussi tolkulla ruisleipää ja fazerin suklaata meille, hah :D 

Aika harjoittelussa on mennyt todella nopeasti, ihan tuntuu että vastahan minä tulin, mutta samalla huomaan kuinka taitoni varsinkin piirrustusohjelmien kanssa ovat kehittyneet ja olen paljon paljon nopeampi kuin tänne tullessa! En voi kuin kiittää (ties kuinka monennen kerran) työnantajaani, kun huoli minut tänne. Ulkomailla asuminen ja työskentely on ollut pitkään haaveenani ja tämä harjoittelu on ollut varmasti yksi elämäni parhaista kokemuksista! Vaikka viimeinen päivä töissä, ihan yksin, oli haikea enkä olisi halunnut tämän kaiken loppuvan vielä, niin harjoittelusta jäi tunne, että ei se ehkä tähän lopukkaan... ;) Katsotaan siis mitä seuraavaksi keksin! :D Vähän on jo jotain suunnitelmia vireillä ;)

Nyt minulla olisi siis enään viikko aikaa (lomailla!) täällä Firenzessä ja sitten muutto takaisin kylmään suomeen, pikku Buugisun luo! ❤ 

l'Osteria del Milione, Via di Giogoli 16, Firenze (Scandicci)

Joululahjoja

Enpä malttanutkaan odottaa ja laittaa vasta juhla kuvia! Laitan pikku teaserin tänne jo nyt! 

Sain tänään ihanalta työnantajaltani joululahjan! Äiti sanoisi varmaan taas, että saan ihan väärän kuvan työelämästä, kun aina vaan joka työssä on niin mukavaa :D (sanoisin äidille takaisin, että on se myös omasta asenteesta kiinni ;) ) Mutta siis, en oikeasti osannut odottaa mitään lahjaa, tuli ihan puun takaa tämä paketti, ja katsokaa mistä se on ostettu!! ❤

Oi oi, mistä työnantajani tiesi, että rakastan tuota paikkaa? ❤ (Katri ehdotti, että ehkä hän on löytänyt tämän blogini ja lukenut Farmacian hehkutus viestini :D) En kerro vielä mitä paketissa oli (kyllä, malttamattomana avasin sen jo! :D), mutta voin kyllä sanoa että ihan minun juttuja! Ja joo juttuja, koska paketissa ei ollutkaan vain yksi lahja! Ihanaa... ❤

Olin miettinyt viikonloppuna että pitäisikö minun ostaa lahja työnantajalle, koska hän on ollut ihanin ja mahtavin (ja kaikkea kivaa :D) koko tämän ajan kun olen ollut täällä ja olin jo päättänyt mitä ostaisin, joten kun tämän lahjan sain, niin menin suoraan töistä hakemaan lahjan työnantajalleni. Toivottavasti hän pitää siitä... Olen kyllä aika sata varma, että pitää, tämä on ihan hänen juttu. Ja mahtavan tuoksuinen!

Voin kertoa myöhemmin mitä paketissa on mutta nyt täytyy äkkiä valmistautua juhliin! Limusiini tulee kohta hakemaan! ;D

Kuiva juttu

Kuiva hedelmistä nimittäin. Ja joo-o, on mullakin postauksen aiheet, mutta en voinut olla ihmettelemättä viime viikolla työkaverilleni kuinka kuivahedelmätkin on jotenkin parempia/maukkaampia täällä kun suomessa. Tulimme siihen lopputulokseen, että ne eivät ole ihan niin kuivia kun suomessa :D Varsinkaan ne taateli (jotka ei ollut kuivia littanoita! :D), herran jestas minkä makuisia, en ole aiemmin edes pitänyt taateleista niin kovin, mutta syy on yksin kertaisesti suomen ruokottoman huonot taatelit :D 

Ostin siis viime viikolla ison rasian missä oli kuivattuja viikunoita, aprikooseja ja taateleita. Maisteltiin niitä töissä ja loput katosi viikonloppuna. Maanantaina valitsin coopin hyvästä valikoimasta ison rasian pelkkiä taateleita ja ne oli ihan mielettömän hyviä! Ne loppui eilen ja huomenna on mentävä ostamaan lisää! (Olin muuten niin keskittynyt ajattelemaan taateleita, että espresso kiehui yli! Oi oi, mikä sotku! Haha :D) Pitiköhän kertoa vielä jotain... ei varmaan, mutta selvää on että kun muutan takaisin, niin tulen kaipaamaan täältä taateleita, monien muiden hyvien ruokien ja hedelmien lisäksi!

Ensimmäiset maistiaiset töissä.

Herkku-taateleita! Olen koittanut ostaa kaupassa aina italialaisia tuotteita ja vihanneksissa ja hedelmissä suosinut toscanan aluetta, mutta taateleita tulivat nyt tunisiasta... mutta eihän se nyt tästä niin kovin kaukana ole, ihan "tois puol jokkee" ;)

Siinäpä se, blogihistorian kiinnostavin postaus kuiva hedelmistä! Kiitos jos jaksoit lukea tänne asti! :D Tekisi mieli kertoa yksi isäni uusimmista james bond-vitseistä lavazza-espressoon liittyen, mutta ehkä tämä kuivuus riittää tältä erää ;D

Seuraava postaus on mielenkiintoisempi, lupaan! Ollaan tänään menossa juhlimaan firman pikku-jouluja! Ja ei, ei italiassa oikeasti sellaisia juhlita, mutta kysyin työnantajalta eikö me silti voitaisi ja hän oli niin ystävällinen että järjesti meille tämän illan. Koitan saada muutaman kuvan otettua, juhlapaikka on vielä salaisuus, mutta minulla on aavistus, että se on tuolla firenzeä ympäröivillä kukkuloilla, koska Claudio tulee hakemaan autolla... Voi olla aika mielettömät näkymät! 

Joulutunnelmaa viikonlopulta

Pikainen kuvapostaus vaan, mutta pakko kertoa, aika kamalaa! Laitoin aiemmin kuvan tuosta takanani olevasta kadusta, jolla on koko piiitkän kadun pituudelta nätit jouluvalo... no nyt joku on keksinyt lisätä joulumieltä ja koko kadulle on asennettu talon seiniin noin 5 metrin välein kaijuttimet joista soi iltaisin joululauluja! Ja ainakin kaikki laulut mitä minä kuulin siinä viikonloppuna kävellessä oli englannin kielisiä! Voi niitä raukkoja jotka asuu sillä kadulla... monta tuntia illassa samat laulut raikaa... tällaista italiassa! :D

LaRinascenttellä ei ole jouluvaloissa säästelty!

Coin casan jouluosastoa... kultaa...

...ja hopeaa. Vaikka yleensä olen ehdoton kulta-tyttö, niin näissä asetelmissa hopea/valkoinen vei voiton!

Migonen namu-ikkuna

Namu-ikkuna miehille, italian ilmavoimienkin käyttämä, Panerai-kellojen myymälä.

Gillin suklaa-namuja

Ja vielä yksi värikäs joulukuusi Coinilta!

Coin, Via Calzaiuoli 56R, Firenze
Panerai, Piazza S. Giovanni 16R, Firenze, (Duomon aukio)
Migone, Via Calzaiuoli 85, Firenze